Terveisiä sairaslomalta. Taidan kuulua niihin tapauksiin, jotka menevät töihin vaikka pää kainalossa… eilen tuntui juurikin tuolta kun hirveässä päänsäryssä töihin raahauduin. Onneksi tajusin myös varata ajan lääkärille kun olo on vain huonontunut päivä päivältä – lopputulemana siis flunssa, kurkunpääntulehdus ja aivan järkky poskiontelotulehdus. Näitä nyt sitten kotona yritän muutaman päivän parannella… Väläyttipä lääkäri influenssaakin kun sopi viime viikon oireisiini ja korkeaan kuumepiikkiin mutta jotenkin tuntuu että silloin en olisi pystynyt olemaan jalkeilla ollenkaan.
Vaan kylläpä on vaikeaa osata levätä. En näemmä kertakaikkiaan osaa. Paitsi niinä hetkinä kun päätä särkee niin ettei sitä saa tyynystä ylös. Mutta heti kun olo helpottaa minun on pakko oikoa mattoja, järjestellä lehtipinoja, puhdistaa keittiön tasoja, pyörittää koneellinen pyykkiä.. ja sitten taas pieni lepohetki silmät kiinni tai kirjaa lukien, olosta riippuen. Mutta en vain näemmä yksinkertaisesti osaa heittäytyä sohvalle pitkäkseni ja lukea kirjaa montaa tuntia putkeen – tai katsella keskellä päivää televisiota. Voi kuinka sitä aina välillä haaveileekaan päivästä jolloin ei tekisi yhtään mitään – päivästä jolloin vain katselisi Netflixiä tai lukisi sitä kirjaa. Ja nyt kun nimenomaan sellainen päivä olisi, en osaa vain olla. Toki tuo johtunee osittain siitä, että kotona olisi niin tuhat asiaa tehtävänä, kymmeniä nurkkia raivattavana, yksi huone remontoitavana. Puhumattakaan joulukorteista tai monesta muusta rästihommasta.
Onneksi en kuitenkaan remontoimaan tänään ryhtynyt… jotain järkeä päässä sentään. Sillä pakkohan mun on levätä tämä tauti nyt kunnolla pois. Vaan niin paljon järkeä ei näemmä ollut, että olisin pysynyt poissa työmaileista. Lopputulemana aikamoinen stressi töissä odottavista hommista. En ajattele niitä, en ajattele niitä… Josko huomisen sitten yrittäisin katsella Netflixiä.
Tunnustettakoon vielä, että parit jouluvalot sain tänään ripustettua. Nyt on tähtikin valaisemassa tuossa ikkunalla – enpä muuta valoa tässä työpisteellä istuessani sitten tarvitsekaan 
Papukaijatulppaanit ovat vaihtuneet tämän vuoden ensimmäiseen amaryllikseen, ihana sekin. Aiempina vuosina papukaijatulppaanit ovat kestäneet parikin viikkoa mutta nyt kävi pahus samoin kuin viime vuonna – kukat ruskistuivat alle viikossa ja ikäänkuin homehtuivat? Muistelisin viime vuonna erään kukkakauppiaan selittäneen tämän johtuneen kukkasipulien paleltumisesta tai jostain muusta kasvukauden ongelmasta. Onpas kurjaa jos tänäkin vuonna papukaijatulppaanit kärsivät samasta vaivasta.
Eipä kai mulla muuta, josko lämmittäisi lisää glögiä ja kuuntelisi vielä pari joululaulua. Ja suunnittelisi vaikkapa tulevan joulun leipomuksia… tosin veikkaan että mulle iskee tänäkin vuonna hirvittävä joulustressi kun yhtäkään lahjaa ei ole ostettuna eikä kortteja tehtynä vielä kuun puolivälissäkään… saati että olisin osannut päättää mitä haluan leipoa jouluksi