Se olisi marraskuu sitten kutakuinkin paketissa… ainakin paremmin kuin joululahjat meikäläisen osalta. Töissäkin onnistuin ottamaan hyvän loppukirin ja sain pöydän ainakin osittain puhtaaksi rästihommista. Ihme kyllä sillä tämä mun flunssa lienee kaikkien räkätautien äiti. Tuntuu etten kuule mitään, en haista mitään, enkä näemmä enää maistakaan mitään. Onnistuin nimittäin tänään syömään siivun hieman raakaa limppua – lopputulemana aivan kaamea pallomaha. Sen kun lisää tähän umpitukossa olevaan olotilaani niin olo on kaikkea muuta kuin hyvä.
Johtuneeko tästä flunssasta ja yskien valvotusta yöstä, olen tänään ollut varsin itkuherkällä tuulella. Varsinkin jos tulee puheeksi eiliset tanssikisat (missä istuimme muiden tanssin superäitien 
kanssa kutakuinkin kahdeksan tuntia) ja tanssitytön pienryhmän hienosti sujunut esitys. Tytöt nimittäin tanssivat eilen ehkä parhaiten ikinä ja ilo olikin suuri kun voittivat oman sarjansa. Mutta mukana eilisessä kisassa oli myös rutkasti haikeutta sillä kyseisellä löylyä lissää -esityksellä tytöt tuskin enää juurikaan kisaavat tai esiintyvät. On aika siirtyä uusien koreografioiden pariin. Mutta miten ihmeessä vanhasta voi tässäkin asiassa olla muka näin vaikea luopua?! Vaikka tietääkin uusien koreografioiden ja tanssiporukoiden olevan aivan yhtä huippuja. Tosin tämän menneen vuoden aikana tytöt ovat oppineet aivan hurjasti uutta – niin tanssimisesta kuin itsestäänkin. Aikamoinen saunareissu siis ♥ Näemmä myös meille äideille.
Ja kuvathan eivät toki liity aiheeseen mitenkään. Instasta löytyy pieni pätkä eilisestä esityksestä mutta kameraa en ole viime päivien aikana juurikaan jaksanut kanniskella… Tulevana viikonloppuna toivon olevani jo elävien kirjoissa ja jaksavani kuvata tanssikoulun joulunäytöksessä. Niin ja meillähän saattaakin ensi viikonloppuna olla myös eräs uusi perheenjäsen kuvattavaksi… 
Mutta nyt, lisää kuumaa glögiä, buranaa, nenäsumutetta, duactia, yskänlääkettä… ja jakso Greyn Anatomiaa.