Siinä se nyt on… meidän uusi perheenjäsen. Niin pieni, hento ja pehmoinen. Yhtäkkiä tuo meidän vanha kissaherra tuntuu valtavan isolta ja painavalta 
Tässä siis yksi syy viime päivien radiohiljaisuuteen, monen tanssinäytöksen lisäksi. Minni muutti meille lauantaina ja siitä lähtien kaikki vapaa-aika onkin kulunut pentua ihmetellessä… yhtäkkiä koko perhe konttaa ympäri lattioita ja aina joku hipsii salaa pennun luo sitä rapsuttamaan tai leikittämään Mutta eihän tuollaista nyt vaan voi vastustaa. Paitsi öisin voisin… jos pentu vaan malttaisi nukkua…!
Minni ei enää kauheasti arastele meitä ihmisiä mutta Otto-herran kanssa eivät ole vieläkään edenneet ulinaa, murinaa ja sähinää pidemmälle… selkeästi välttelevät toisiaan ja vahingossa kohdatessaan meteli on tosiaankin aikamoinen. Eilen päivällä whatsappiin ilmaantuikin teksti: ”Otto on ottanut Pepin ja Minnin panttivangeiksi. Piirittää Pepin huonetta ja uhkailee oven takana…” 
Onneksi aikansa muristuaan ja syljettyään vanha kissa on katsonut parhaimmaksi poistua paikalta rauhallisempaan ympäristöön. Saa nähdä mitä tuleman pitää ja montako yötä vielä valvon kissoja tarkkaillen… Tänään teinkin etäpäivän niin sain samalla vahtia kissoja – päivästä selvittiin ainoastaan kahdella piiritystilanteella, by so far 
Minni näyttää mielestäni jokseenkin norjalaiselta metsäkissalta vaikka onkin nokialainen (hieman pidempikarvainen) maatiaiskissa – suoraan Sorvankylästä Meidänhän piti alunperin hankkia uusi Pyhä Birma mutta koska niitä ei juuri nyt ollut tarjolla (eikä meillä ylimääräistä 800 euroa), muuttuivat suunnitelmat suht nopeasti erehdyttyämme katsomaan tätä suloisuutta… Yhtenä syynä päätökseen myös toisen tyttären kutakuinkin ainoa joululahjatoive – kissanpentu. Tänä vuonna tuo toive siis toteutui, hieman etuajassa tosin
Mutta nyt Minni tyttöjen huomaan ja kohti combatia, ekaa kertaa kahteen viikkoon. Oikein hirvittää miten sitä muka voi jaksaa moisen tunnin… ja miten ihmeessä kunto voi kadota parin viikon flunssan aikana näin totaalisesti? Kuntoilutauolla olen kyllä ihmetellyt miten paljon enemmän illassa onkaan aikaa kaikkeen muuhun kun ei liiku! Mutta päähän tässä pikkuhiljaa hajoaa joten ilomielin pakkaan jumppakamat kassiin ja singahdan salille!