Miettiessäni seuraavaa postausta liittyen meneillään olevaan DNA-yhteistyöhön ja DNA Appiseen (sivustoon joka opastaa meitä ottamaan älypuhelimistamme enemmän irti), huomasin jääneeni pohtimaan omia lempisovelluksiani ja niiden käyttötarkoitusta. Olenkin jo listannut omiksi sovellussuosikeikseni niin Pinterestin, WhatsAppin kuin Sports Trackerin. Neljäs suosikkini on tietenkin Instagram, sovellus johon olen ollut koukussa nyt kutakuinkin kaksi vuotta mutta joka paitsi ihastuttaa myös vihastuttaa minua nykyään.
”Instagram on ilmainen kuvien jakopalvelu ja sosiaalinen verkosto, joka aukesi lokakuussa 2010. Palvelun avulla käyttäjät voivat jakaa kuvia, kommentoida toisten käyttäjien kuvia ja tykätä niistä. Palvelun käyttö mobiililaitteilla edellyttää sovelluksen latausta.
Instagramilla on tällä hetkellä yli kolmesataa miljoonaa rekisteröitynyttä käyttäjää ympäri maailman. Sovelluksen tarkoituksena on jakaa kuvia erilaisten kuvafiltterien avulla, joilla voi muokata mm. kuvan saturaatiota, värejä sekä kontrasteja.”
Lähde: Wikipedia
Lueskelin taannoin Jonnamaista-blogin Jonnan pohdiskelua Instagramista, enkä voisi enempää samaistua Jonnan fiiliksiin! Suhtautumiseni koko Instagramiin on nimittäin nykyään kovin ristiriitainen. Oletan Instan alkuperäisen tarkoituksen olleen jakaa ystäville ja tuttaville niitä pieniä hetkiä omasta arjesta – kuvia tavallisesta, ei aina niin siloitellusta tai täydellisestä elämästä… räpsittynä sillä puhelimen omalla kameralla. Sittemmin Instagram on kuin huomaamatta alkanut täyttyä toinen toistaan hienommista, viimeiseen asti hiotuista ja muokatuista kuvista. Yhä useampi taitaakin ladata kuvansa järjestelmäkamerasta suoraan instaan tai puhelimeen, tai käytössä on vähintäänkin joku puhelimen oma kuvankäsittelyappi. Toki kaunis kuva on ilo silmälle ja Appisestakin löydät vinkkejä aiheeseen liittyen, niin hastagien käytöstä kuin erilaisista sovelluksista: VSCO Cam, Pic Stitch, LINE camera, Hyperlapse – näistä ainakin ensiksimainittuun haluaisin tutustua tarkemmin.
Itsekin rakastan katsella Instafeedien kauniita kuvia mutta samalla ne aiheuttavat minulle aikamoisen dilemman. Miten ihmeessä kehtaan ladata Instaan kännykkäni surkealla kameralla otettuja epätarkkoja kuvia…? Kuka niitä edes kestää katsella? Instasta on salakavalasti muodostunut ikäänkuin Pinterestin kaltainen kuvapankki – ei niinkään piipahdus toisten ihmisten arkeen… Itse en ole Snapchatissa (enkä aio liittyäkään sillä hyvä kun ehdin päivittää blogia, facea ja instaa) mutta oletan Snapchatin syrjäyttäneen Instagramin juurikin sellaisena sovelluksena, jossa jaetaan kuvia siitä oikeasta arjesta? Kuvathan poistuvat Snäpistä muutamassa sekunnissa joten kynnys laittaa sinne arkisempia, kenties huonompilaatuisempiakin kuvia on huomattavasti matalampi kuin Instassa. Hakoteillä vai oikeassa? Toinen tytär tuntuu ainakin räpsivän Snapchatiin kuvia minkä ehtii, lähes missä ja milloin vaan 
Käväisin uteliaisuuttani lukemassa Appisen ohjeet siitä, miten sinusta (tai minusta, heh) tulee Snapchat-pro ja well, ehkä alan itse olla liian vanha koko tuohon sovellukseen… Blogia ajatellen tuo voisi olla ihan jees sovellus, juurikin esitellä sitä arkielämää – mutta yksityisihmisenä en oikein tiedä miksi käyttäisin snäppiä? Snäppäättekö te muut nelikymppiset? 
Mutta takaisin Instagramiin ja miten siellä sitten itse toimin… siinäpä nimittäin mulla se ristiriita! Usein meinaan lätkäistä Instaan kuvan jostain ihan tavallisesta, tyyliin ruisleivästä pelkällä oivariinilla mutta juuei, yleensä moiset ”liian tavalliset” kuvat jäävät lataamatta. Minua itseänikin ärsyttää se tosiseikka, että haluan instafeedini näyttävät edes suht hyvältä, kuvien sointuvan edes jollainlailla toisiinsa… Tämä johtunee lähinnä siitä, että itse pidän hurjasti sellaisista feedeistä, missä kuvat ikäänkuin soljuvat eteenpäin, ollen kaikki samansävyisiä tai tyylisiä… Siksi oma Instani välillä ärsyttää suuresti – onhan siellä sikinsokin kännykän kameralla otettuja huonolaatuisia kuvia sekä esim. blogipostauksistani ladattuja, valmiiksi muokattuja kuvia. Ja tuossa se seuraava ristiriita. Haluanko Instagram-tilini olevan ainoastaan portfolio blogistani ja valokuvistani vai otoksia arjestani?! Toki ovathan ne blogikuvatkin arkea, eivät vain rosoisinta sellaista.
Olen yrittänyt myös hieman tarkkailla millaisista kuvista Instani seuraajat pitävät. Havaittavissa on kaksi suuntausta – eniten tykkäyksiä keräävät joko järkkärillä otetut ja valmiiksi muokatut kakkukuvat tai sitten ne ihan tavalliset, usein huonolaatuiset maisemakuvat lenkkireittini varrelta… Että ota tästäkin nyt sitten selvää?! Keräsin tuohon ylläolevaan kollaasiin juurikin niitä ei-laadullisesti-sitten-yhtään-hyviä mutta silti tykättyjä kuvia menneeltä kesältä.
Mitäs te muut tuumitte? Kellään muulla samanlaisia fiiliksiä? Entä oletteko te kaikki muut Snapchatissa? Olenko ainoa fossiili, joka ei vaan kertakaikkiaan jaksa innostua ihan kaikesta uudesta…? Tosin, samaa muistan sanoneeni silloin pari vuotta sitten Instagramista… ;D Enkä sinällään hangoittele niinkään kehitystä vastaan mutta… mistä ihmeestä repiä aikaa kaikkiin näihin sovelluksiin?! Sen oikean arjen ja harrastusten ohella.
Kaupallinen yhteistyö DNAn kanssa