Otsikossa kutakuinkin koko viikonlopun kuulumiset. Syksyn harrastukset aloitettu tanssien niin Koskikeskuksessa kuin remontoidun tanssikoulun avajaisissakin. Tanssityttö suunnitteli alkavansa tehdä nyt syksyllä läksytkin salilla – kertonee onnistuneesta rempasta 
Lauantaina suuntasimme ystäväni kanssa (monen tuhannen muun ihmisen tavoin) vielä päivän päätteeksi Sorsapuistoon, Tampere Filharmonian ulkoilmakonserttiin. Ja kyllä kannatti! Niin ihanaa oli istua kuohuviinilasi (well, muumimuki mutta melkein sama) kädessä viltin päällä, auringon paistaessa pilvettömältä taivaalta ja kuunnella kevyttä klassista. En ollut milloinkaan aiemmin ollut kuuntelemassa Filharmoniaorkesteria mutta totesin heti ensimmäisen kappaleen jälkeen, että eilinen ei taatusti jäisi viimeiseksi kerrakseni. Ja on orkesterilla kyllä ihan mieletön kapellimestari, Santtu-Matias Rouvali – miehen juttuja ei vain voinut nauramatta kuunnella 
Vaan kyllä harmitti, että en muka jaksanut roudata kameraa mukanani Sorsapuistoon asti – niin hyviä kuvia olisi orkesterista ja paikasta muutenkin saanut. Ja eikös puhelimen akkukin loppukin miltei samantien joten kuvalliset todisteet konsertista jäivät saamatta.
Kuvassa ei tanssi meidän tanssityttömme, mutta tuo valkoinen puku oli niiiiiin kaunis että sitä oli pakko kuvata…
Sunnuntaina tanssit jatkuivat ja ehdinpä käväistä pikaisesti Arboretumin ruusujakin kuvaamassa. Voi miten kauniilta ruusut tänäkin vuonna näyttivät… Loppupäivän istuinkin sitten auringossa kirjaa lukien… Hokasin nimittäin siirtyä tuoleineni pois omasta varjoisasta kotipihasta, löytäen itseni istumasta tuosta tien toiselta puolelta. Pahoittelut naapureille ja ohikulkijoille 
Mutta minkäs teet kun omaan pihaan ei aurinko iltapäivisin ja iltaisin paista…
Illalla lenkin jälkeen harmittelin miksi ihmeessä pitikin istua puolipäivää paikoillaan – olin näet jättänyt tälle illalle niin pyykinpesua, viinimarjojen pakastusta, koulukirjojen päällystämistä ja toki tämän postauksenkin kirjoittamisen… Mutta toisaalta, haluan nauttia näistä aurinkoisista loppukesän päivistä ihan täysillä, ehtii kai sitä pyykätä ja bloggailla myöhemminkin?! Tulevalle viikollekin luvataan kesäisiä kelejä joten älkää ihmetelkö jos minua ei kuulu eikä näy – istun työpäivien jälkeiset illat tuolla tienposkessa…
ps. Kiitos kontaktimuovivinkeistä! Suomalaisesta kirjakaupasta löysin juurikin sitä muovia mitä halusin – mattapintaista ja paksua Pelloplastia. Johan luisti taas kirjojen päällystäminen. Vähän jo ennätin nimittäin aiemmin surkean muovin kanssa taistellessa ihmetellä mihin mun huippuluokan päällystystaidot olisivat muka kadonneet…