Kaikki hyvä loppuu aikanaan, niin myös kauan odotettu kesäloma. Minne livahtikaan kolme viikkoa?! Yksi lomareissuun, kaksi vain olemiseen… Nyt kun jäljellä on enää loput tästä päivästä ja huominen, lienee turha edes jossitella mitä kaikkea jäikään tekemättä. Sillä paljon jäi tekemättä, alkaen tyttären huoneen remontista, asuntomessuista, monesta kesäkohteesta, sisustusliikkeestä… Kesäloma on aina liian lyhyt – varsinkin tällaiselle jahkaavalle luonteelle joka ei saa toteutetuksi kuin puolet suunnitelmistaan. Jos sitäkään. En voi sanoa palaavani jo riemumielin töihin sillä vastahan olen pääsemässä lomamoodiin. Mutta pitää yrittää osata ottaa elokuisista illoista kaikki ilo irti, nyt kun kesäkelitkin ovat vihdoin täällä.
Eilisestä otin ilon irti kuluttamalla aurinkoisen perjantain Suomenlinnassa, muun perheen laskiessa vesiliukumäkiä Serenassa. Joku joskus ihmetteli miksi en mene muun perheen mukana kylpylöihin. Yksinkertaisesti siksi etten pidä niistä, siksi ettei mulla olisi ollut Serenassa mitään tekemistä. Ja kun muu perhe taas ei halunnut Suomenlinnaan, oli sopuratkaisu selvä – ja kaikki tahoillaan tyytyväisiä 
Itse en ainakaan muista milloinkaan käyneeni Suomenlinnassa, uskomatonta mutta totta! Mutta nyt on tuokin erhe korjattu, ja muutama kuvakin todisteeksi räpsitty. Taisin tykästyä tuohon vaaleanpunertavaan rakennukseen…
Suomenlinnavisiitin jälkeen suuntasimme ystäväperheemme kanssa syömään Caruseliin. Aikomuksena oli mennä Skifferiin pizzalle mutta ääh, listalta ei tietenkään löytynyt mitään lapsille kelpaavaa… se haaveilemastani vuohenjuusto-mansikka-pinjansiemenpizzasta – ja tilalle tuhti annos salamia. Toteutumatta jäi myös haaveeni istahtaa trendikkään Mattolaiturin terassille nauttimaan lasi kuohuvaa… ehkä joskus toiste. Kesäistä Helsinkiä katsellessani huomasin tuntevani suurta kaipuuta Helsinkiin. Ikinä en ole Hesassa asunut mutta vielä joskus tuonkin haluaisin kokea – istua kahviloissa ja mattolaitureilla, kulkea pitkin Ullanlinnanmäen katuja ja käydä juoksulenkillä merenrannalla… Ehkä sitten joskus eläkeiässä?! Tyttäret suunnittelevat muuttavansa ”sittenjoskus” Helsinkiin opiskelemaan, siinä tälle äidille ainakin yksi keino päästä hyvällä omatunnolla pääkaupunkiin. Sitten joskus.
Ehkä pitäisi vain useammin hypätä viidellä eurolla Onnibussin kyytiin ja kuluttaa pitkä päivä Helsingissä? Jättää joskus shoppailut väliin ja keskittyä vain kulkemaan Hesan katuja ristiin rastiin…
Voihan lomanloppumisahdistus sentään. Kadehdin kaikkia niitä, jotka kokevat lomansa olleen tarpeeksi pitkä ja niin ihana, että on myös ihanaa palata töihin. Mistäköhän mä taikoisin tuon tunteen tässä parin päivän aikana?! Tiedän, on etuoikeus saada käydä töissä, on etuoikeus viettää lomaa. Mutta silti, on kai okei potea pientä ahdistustakin välillä…?
Mutta nyt vaatteet päälle ja menoksi. Jos kuluttaisi nämä viimeisetkin loman rippeet jossain muualla kuin neljän seinän sisällä! Leppoisaa lauantaita itsekullekin!
ps. on loman loppumisessa yksi hyvä puoli – paluu normaaliin rytmiin! Iltalenkit, jumpat, harrastukset, perjantai-illat. Ehkä nämä lomat ei itseasiassa sovi mulle yhtään koska silloin onnistun aina kehittämään tuon hirvittävän tarpeen tehdä edes jotain. Arkena kun moista ei ehdi edes suunnitella.