Ennenkuin unohdan vallan, palataanpa vielä (pellavalakanoista) hetkeksi toissaviikonlopun leipomuksiini. Kinuskikastiketta ja popcornia kun jäi yli vaikka kuinka, kokeilin tehdä lopuista tuollaisia nameja. Sisältäen siis popcornia, suolapähkinöitä sekä (Omar-karkeista ja kermasta valmistettua) kinuskikastiketta. Lisäksi sulatin päälle vielä hieman tummaa suklaata, lähinnä koristeeksi ja sitomaan muita aineita yhteen…
Voinette arvata, että näistä tuli aikas hyviä… hurjan makeita toki mutta onneksi nuo suolapähkinät ja popparit taittoivat makeutta sopivasti. Tahmeitakin nämä kyllä olivat 
Kun seuraavan kerran leivon samaa sorttia, teen nämä pieniin konvehtivuokiin. Voi vitsit, tulipas herkkunälkä näitä kuvia katsoessa… Ei minusta kyllä ole totaaliseen karkki- ja herkkulakkoon, sen verran perso makealle olen. Kun vain muistaisi pitää sen kohtuuden niiden herkkujenkin suhteen – eikä vetäistä koko suklaalevyä aina kerralla.
Mitä tulee ruokaremonttiin yms. niin lääkärissä käyty! Ja mitä sanoikaan hän… neuvoi minua juomaan vettä 
Mikä sinänsä ei yllätä, ja on varsin järkevä neuvo sillä mähän juon aivan liian vähän – hyvä kun muutaman lasillisen vettä muistan juoda päivässä. Aina välillä yritän ryhdistäytyä ja juoda enemmän mutta sitten se taas meinaa unohtua… kun ei vaan kertakaikkiaan janota. Mutta nyt yritän jälleen ryhtiliikettä tuonkin suhteen! Sekä ateriavälien lyhentämisen. Seuraavaksi keliakiatesteihin ja muutamat muutkin testit siinä samalla. Mutta vesi, se oli se pääpointti. Lääkäri tuumi ettei ruokavaliota muuten tarvitsisi juurikaan muuttaa – poissulki miltei lennosta niin keliakian kuin laktoosiongelmatkin…
Mutta kyllä minä aion yrittää noudattaa nyt ainakin sitä monen kommenttiboksissa taannoin ylistämää fodmap-ruokavaliota. Kokeilla ja katsoa miltä elämä (ja vatsa) silloin tuntuu. Sillä eihän tämä tällaisenäkään voi jatkua, enkä jaksa uskoa, että pelkkä vesi olisi avain onneen – vaikka se vanhin voitehista toki onkin. Nyt iltapalalle, salaatti kebablihalla on odotellut minua jo vaikka kuinka kauan… samoin maanantainen Rouva Ministeri. Mikähän siinäkin on, että tässä vaiheessa iltaa kun kaikki hommat on tehty ei muka voi eikä osaa mennä suoraan nukkumaan?! Ehei, tässä vaiheessa kaipaan hetken sitä omaa aikaa, rentoutumista, vain olemista (mikä tarkoittaa nukahtamista telkan ääreen)…
