Kaupallinen yhteistyö: Lotus Nessu
Muuta perhettä saattaa usein jopa huvittaa se, kuinka helposti liikutun. Vuodatan kyyneliä niin elokuvien, tv-sarjojen kuin urheilukisojenkin parissa. Itkeä pillitän koulun juhlat ja tanssikisat. Kyynelsilmin kuuntelen kauniita lauluja tai luen runoja. Hautajaisissa kyynelehdin vuolaasti jo ensimmäisestä urkusävelestä lähtien. Olenkin usein pohtinut, että minulla olisi takuuvarma ura itkijänaisena… 
Paketti Lotukselta tulikin kuin tilauksesta, juuri sopivasti ennen koulun kevätjuhlaa ja suvivirttä. Minullahan ei nimittäin yleensä ole edes nenäliinoja mukana vaan kyyneleitä pitää pyyhkiä ja nenää niistää milloin mihinkin talouspaperiin tai pahimmassa tapauksessa paidanhelmaan… Kotoa kyllä nessupaketteja yleensä löytyy mutta harvemmin muistan siepata nenäliinoja mukaan lähtiessäni jonnekin. Vaan nytpä laitoin jokaisen laukkuni sivutaskuun yhden pienen nessupakkauksen vastaisuuden varalle.
Kuvat ovat viime lauantain kevätjuhlista joihin varauduin runsaalla Nessujen määrällä. Toisen tyttäremme opettaja nimittäin hyvästeli luokkansa ja tiesin jo etukäteen, etten voisi tuota itkemättä katsella. Eipä voinut opettajakaan vaikka yrittikin kuulemma listata mielessään Suomen presidenttejä jotta ei kyynelehtisi koko todistustenjakohetkeä Koulun kevätjuhlissa on tapana laulaa koulun opettajien tekemä laulu, joka kertoo koulun vieressä sijaitsevan pienen lammen joutsenista ja kouluvuotensa päättävistä oppilaista. Joka kevät liikutun kyyneliin niin tuota laulua kevätjuhlissa kuunnellessa kuin joutsenparia ja myöhemmin kesällä niiden poikasia lammella ihastellessa.
”Joutsenpari teki pesän kauraslammen poukamaan, lapset tarkkailivat niitä usein koulumatkallaan.
Isä joutsen uhitellen leyhytteli siipiään, suojellakseen puolisoaan kun se hautoi pesällään.
Ja kun koulun ikkunoista suvivirsi kantautui, untuvikot ensi kerran emon vanaveteen ui.
Hyvää matkaa maailmaan, teille toivomme nyt vaan. Kunpa väistäisitte vaarat, hyvää matkaa maailmaan…”
”Kesän jälkeen tultiin yhteen, rusketukset vertailtiin. Hämmästeltiin kuinka joku oli venähtänyt niin.
Sitten joutsenia mentiin lammen rantaan katsomaan, nähtiin nuoret uljaat linnut sukimassa sulkiaan.
Ja kun lähdön hetki koitti lokakuussa vihdoinkin, lapset lauloi kirkkain äänin, jotkut vingahtelevin.
Hyvää matkaa maailmaan, teille toivomme nyt vaan. Nostetta ja myötätuulta, hyvää matkaa maailmaan.
Hyvää matkaa maailmaan, teille toivomme nyt vaan. Lähtö seuraava on meidän, hyvää matkaa maailmaan.”
Menneenä keväänä taisinkin jälleen kyynelehtiä oikein urakalla… Niin monet tanssikisat ollaan käyty ja aina olen liikuttunut kyyneliin syystä tai toisesta – satunnaisen tanssiesityksen koskettaessa kovasti tai oman tanssityttömme pienryhmän päästyä tulevan viikonlopun sm-kisoihin. Olen itkenyt ilosta Tapparan voittaessa suomenmestaruuden. Olen itkenyt myös suurta surua ja ikävää kun jouduimme alkuvuodesta luopumaan kultaakin kalliimmasta kissavanhuksestamme. Olen itkenyt äitini jouduttua jalat murtuneina sairaalaan ja nauranut kyyneleet silmissä tilanteen tragikoomisuutta yhdessä äidin kanssa. Olen lukenut kyyneleet silmissä ystäväni koskettavia blogikirjoituksia omasta äidistään. Kyyneleitä siis riittää ja nessuja kuluu.
Liikututteko te muut yhtä helposti? Mitkä tilanteet saavat kyyneleet kimaltamaan silmäkulmassa? Vai ajatteletteko Suomen presidenttejä (tai jotain muuta vastaavaa) tyttäreni opettajan tavoin silloin kun alkaa itkettää? Oma mottoni voisi hyvinkin olla tuo otsikon itku päivässä pitää lääkärin loitolla – en nimittäin osaa olla näyttämättä tunteitani ja olenkin jo aikapäiviä sitten todennut, että itkeä saa silloin kun itkettää. Itku kun kuitenkin aina kummasti helpottaa oloa niinä huonoina tai surullisina hetkinä. Ja miksi myöskään piilotella onnenkyyneleitä. Onneksi itkenkin usein myös ilosta sillä uskon naurun ja onnenkyynelten pidentävän ikää.
Veikkaanpa, että tulevana viikonloppuna Nessuja myös tarvitaan sillä tunnin päästä suuntaamme kohti Jyväskylää ja tanssin Performing Arts sm-kilpailuja. Olemme vuokranneet koko viikonlopuksi kimpassa pienryhmän kanssa ison mökin – tai oikeastaan paritalon. Tytöt saavat oman puoliskonsa ja me äidit tyttöjen ihanan tanssiopen kanssa valtaamme toisen pään talosta. Tiedossa siis ratkiriemukas reissu, sen verran hyvin meillä äideilläkin keskenämme synkkaa, tytöistä puhumattakaan. Ja veikkaanpa, että kyyneliltä ei vältytä kisoissakaan – sen verran suuria tunteita laidasta laitaan ne aina herättävät. Niin tyttärissä kuin kannustusjoukoissakin.
EDIT. tulipa mieleeni vielä eräskin kerta kun itkin vuolaasti lukiessani tyttärille pitkästä aikaa iltasatua. En ole heille enää vuosiin lukenut kunnes eräänä iltana päätin lukea heille kirjaa kolmesta vanhemmilleen yhtä rakkaasta karhunpennusta – kirjaa, jota luin tytöille useinkin heidän ollessaan pieniä. En tainnut saada luettua kirjan ensimmäistäkään lausetta kun jo itkin vuolaasti tyttöjen hihittäessä vieressä. Hyvät yöt toivoteltuani muistin käyneeni samaisena päivänä ripsihuollossa… Se niistä ripsistä sillä uusien ripsien kasteluhan on parin päivän ajan kiellettyä 