Kuten kuvista huomaa, en viime päivinä ole kuvannut mitään muuta kuin kukkivia puita… Hassua miten sitä onkin joka kevät ihan pakko saada tallennettua muistikortille kaikki nuo kauniit omena- ja kirsikkapuiden kukat. Silti huomaan ettei kuviin saa millään tallennettua sitä oikeaa tunnelmaa – eikä tuota kukkaloistoa. Seistessäni tämän kuvissa näkyvän omenapuun alla (kamerani kanssa), yritinkin tallentaa tuon upean, valkoisen näkymän yhtälailla syvälle sydämeen kuin kameran muistikortille… Teki melkein mieli käydä puun alle pitkäkseen ja vain katsella oksien läpi kohti taivasta 
Kyseinen omenapuu kukkii tuossa meidän ”kotikylällä”, on kukkivat monet vuosikymmenet. Mutta silti vasta tänä keväänä noteerasin puun ihan tosissani – johtuen varmastikin noista tuhansista ja tuhansista kukkasista. En muista nähneeni puuta ikinä yhtä valkoisena. Vai enkö vaan aiempina vuosina ole huomannut asiaa? Toissapäivänä räpsin puusta kuvia ensin kännykällä (aamulla ohi ajaessani, oli pakko pysäyttää auto bussipysäkille ja kaivaa puhelin esille), sitten juoksulenkillä ja lopulta palasin vielä iltamyöhäisellä puun luo oikeankin kameran kanssa Eilen oli tarkoitus kuvata puuta vielä lisää mutta puolet kukista olikin jo tippunut. Voi niisk, pysähdy nyt aika edes hetkeksi.
Huhheijaa, aika voisi pysähtyä hetkeksi myös jotta saisin taas kaikki tarvittavat työjutut tehtyä ennen kuunvaihdetta… Olen yrittänyt olla tekemättä ylitöitä mutta tänään istuin töissä kellon ympäri… hupsista. Onneksi huomenna on perjantai!