Kiirastorstai-iltaa! Täällä pääsiäiseksi suunniteltu mummiukkilareissu vaihtui lennosta kotioloihin toiselle tytölle tänä iltana nousseen kuumeen vuoksi… Miten voikin käydä näin huono säkä – toinen tytär kipeänä käytännössä koko talvilomaviikon ja toinen pääsiäisen. Äitinsä tyttöjä siis näemmä molemmat – lomat ollaan kipeinä ja muuten aivan terveinä koko kouluvuosi. Mutta onneksi kuume nousi nyt eikä vasta mummiukkilassa sillä sinne emme 85-vuotiaisiin isovanhempiin halua mitään tautia tartuttaa, varsinkaan kun mummi on juuri toipumassa kuukausia kestäneestä flunssasta.
Vaikka reissun peruuntuminen harmittaakin kovasti, tarkoittaa se myös montaa ihanaa kotipäivää. Mulla nimittäin olisi kotona tekemistä vaikka viikoksi, tai kuukaudeksi! Ihan sitä perussiivousta ja pyykkäystä sekä pientä pintaremonttia sillä haluan kokeilla maalata meidän rappukäytävän hirsiseinän valkoiseksi (siihen kun olen saanut mieheltäkin jopa luvan jo aikapäiviä sitten 
). Sohvapöytäkin pitäisi maalata. Ja tehdä monta blogijuttua. Uudistaa blogia. Valokuvata. Työstää eräs ihana yhteistyöpostaus valmiiksi. Niin ja käydä vaatehuoneeni kimppuun huhtikuun alussa olevaa Mansen blogikirppistä varten. Enää viikko aikaa enkä ole aloittanutkaan kirppishommia… Ja melkeinpä voin lyödä vetoa etten ole aloittanut vielä toisena pääsiäispäivänäkään, itseni tuntien. Miksi ihmeessä teen kaiken aina viime tipassa?! Muistan kuinka luin jo kouluaikoina kokeisiin viimeisenä koetta edeltävänä yönä – tai kuinka yliopistolla sain palautettua tehtävät ihan viimeisellä sekunnilla… Sama toistuu oikeastaan kaikessa mahdollisessa.
Onko siis ihme, että välillä pukkaa stressiä kuten tänään kun olin jo aivan valmiina pistämään blogipillitkin pussiin. En nimittäin muista milloin mulla olisi ollut yhtä kiire kaikilla elämän osa-alueilla kuin mitä nyt – töissä vaihtumassa ensimmäinen vuosineljännes (lue: kiire), blogissa uudistuksia, yhteistyöpostauksia, tanssitytöllä treenejä ja kisat Oulussa juurikin harmillisesti samana viikonloppuna kuin mulla tuo kirppis. Ja jotta saan pidettyä langat käsissäni, olisi ihan pakko ehtiä myös kuntoilemaan – sillä muuten hajoaa pää.
Onneksi kuvissa näkyvä pari vuotta sitten tehty jättikipsimuna sentään löytyi kaapin perukoilta ehjänä! Onpahan kotona edes munan verran pääsiäistä 
Olin ajatellut, ettei kotiin tarvitsisi laittaa pääsiäistä ollenkaan koska olisimme suurimman osan ajasta reissussa. Mutta kas, nyt kun ollaankin kotona, päätin kaivella edes nuo askartelemani kipsimunat esille. Tämä pääsiäinen mennään siis varmaan kipsi- ja suklaamunilla Niin ja auringonhattu-uutteella, sinkillä, c-vitamiinilla… sillä ihan nyt just mulla ei olisi itselläni aikaa sairastua!
Että sellaisia tänne suunnalle. Nyt hipsin lämmittämään jokunen tunti sitten tehdyt siivet ja siirryn niiden kanssa television äärelle… mulla on miltei kaikki menneen viikon ohjelmatkin katselematta. Miten niin kiire?
ps. tässä vielä linkki tuohon vanhaan kipsimunapostaukseeni. Postauksen kuvat ovat jostain syystä yksiä lempikuvistani ever.