No place like home. Tuo tuli taas tänään todistettua äitini kotiutuessa sairaalareissulta. Vaikka olen edelleen vatsa huolesta sykkyrällä, ja vaikka pelottaakin kun apu ei enää olekaan napinpainalluksen päässä, kuten sairaalassa. Ja vaikka äidillä olleen keuhkokuumeen ja rytmihäiriöiden jälkeen taidan olla varpaillani vielä pitkään. Silti oli huojentavaa nähdä kuinka äiti näytti paljon terveemmältä kotona ♥
All photos via Alvhem.
Keräsin tähän Alvhemin sivuilta tallentamiani kuvia kauniista kodeista. Nämä ovat sellaisia lempikuviani kautta aikain, kuvia joihin usein palaan. Ja koteja, joissa viihtyisin paremmin kuin hyvin.
Huomenna meillä töissä ilmoitettaneen ketkä kaikki joutuvat lähtemään yt-neuvotteluiden seurauksena. Enää ei siis kovinkaan montaa tuntia tarvitse jännittää, pelätä, stressata, vatvoa, spekuloida. Tänään äidin kanssa jutellessani mietinkin hiljaa mielessäni, että niinköhän minäkin olen kohta kaikki päivät kotona. Huomenna sen tietää. Yhdet elämäni rankimmista viikoista anyway takana, kävi miten kävi. Pakko vain ajatella että kaikki on tarkoitettu meneväksi juuri tietyllä tapaa, että kaikella on merkityksensä. Ja että jonkun asian loppu on aina toisen alku. Vaan voitte kuvitella tämän todella omituisen fiiliksen – onhan kyseinen työpaikka ollut miltei kuin toinen kotini kuudentoista(!) vuoden ajan.
Vaan nyt oikaisen itseni tämän oikean kotini olohuoneen sohvalle ja nollaan ajatukseni katselemalla hetken jotain lempisarjaani. Kuulemisiin!